Cairns + Cardwell

Lokakuun puolivälin tienoilla päätettiin jättää Perthin hyiset sadeilmat taakse ja suunnata auringonpaisteeseen. Vaihdettiin siis rannikkoa ja lennettiin trooppiseen Cairnsiin, joka sijaitsee Pohjois-Australiassa, noin 3500km Perthistä.  Cairns on kiva, pieni kaupunki täynnä turisteja ja backpackereita ja se on kuuleman mukaan myös yksi Australian ykköspaikoista bilettää. Vannoutuneina mummoina emme kuitenkaan lähteneet testaamaan paljon hehkutettua yöelämää kuin yhden kerran. Sen teimme ensimmäisenä Cairnsin iltana, kun päätimme ryhdistäytyä ja suunnata ihmisten ilmoille väsymyksestä huolimatta (auringossa loikoilu on rankkaa!). Cairnsissa baarit ovat auki hieman pidempään, kuin esimerkiksi Perthissä, jossa suurin osa iskee luukkunsa kiinni jo puolilta öin (!!) ja meillä olikin hauska ilta, vaikka suurin osa yökerhojen asiakaskunnasta koostuikin erittäin juopuneista brittituristeista. 

Valmiina yöelämään

Uskallettiin pidellä krokotiilia sylissä!

Muuten pitkä viikonloppumme koostui melko pitkälle auringonotosta ja hengailusta. Cairnsissa ei voi uida meressä, sillä sitä asuttavat muun muassa krokotiilit. Kaupungin keskustaan onkin rakennettu keinotekoinen laguuni, jonka äärellä kaikki loikoilevat. Kuukauden palelemisen jälkeen oli aika mukava köllötellä jälleen paahtavassa auringossa. 

Hengailua laguunilla

Viikonlopun jälkeen suuntasimme Great Barrier Reefille, joka on yksi Australian kauneimmista ja tunnetuimmista nähtävyyksistä. (Tietämättömille tiedoksi, että kyseessä on maailman suurin koralliriutta-muodostuma ja se kuuluu mm. Unescon World Heritage- nähtävyyksiin.)  Buukkasimme veneretken Outer Reefille, jonne meidän lisäksemme matkusti noin kolmisenkymmentä muuta turistia. Snorklasimme kahdella eri riutalla ja voin kertoa, että näkyä ei voi oikein sanoin kuvailla - mielettömän värikkäitä koralleja ja kaloja ja syviä, luolamaisia kanjoneita! Reissu oli siis melko mieletön ja jää varmasti mieleen yhtenä reissumme kohokohdista. Menkää sinne!

Minä ja Lape snorklailun jälkeen tyytyväisinä

Porukkaa lähdössä sukeltamaan

Cairnsin pikaloman jälkeen suuntasimme sukulaisteni luokse Cardwellin pikkukylään (n. kahden tunnin ajomatkan päähän). Olen aina ollut tietoinen, että meidän sukua on lähtenyt joskus 50- luvulla Australiaan, mutta sukulaiset ovat sen verran kaukaisia, että en ole ollut heihin aikaisemmin yhteyksissä. Ennen meidän reissuamme otin yhteyttä tännepäin ja saimme Lauran kanssa kutsun tulla käymään. Emme tienneet paikasta mitään etukäteen, mutta yllätyimme kyllä todella positiivisesti! Sukulaisteni talo on suoraan meren rannalla ja palmupuut huojuu tuossa etupihalla riippukeinun vieressä. Paikka on todella pieni, mutta sympaattinen ja kaunis. Vieressämme liplattavassa meressä ei voi valitettavasti uida, sillä näilläkin korkeuksilla asustelee paljon krokotiileja. Täällä esiintyy muutenkin paljon kaikenlaisia myrkyllisiä eläimiä, kuten käärmeitä, hämähäkkejä ja meduusoja yms. Pienen paniikkikohtauksen jälkeen alan jo asennoitua hommaan ihan ok. Ymmärtääkseni on edelleenkin paljon todennäköisempää kuolla auto-onnettomuudessa kuin käärmeen pistoon. Välillä se ei kamalasti lohduta, kun kuuntelee tarinoita siitä, kun eräs maailman myrkyllisimmistä käärmeistä on luikerrellut tuolla takapihalla tyytyväisenä. Enää en kuitenkaan ajattele asiaa jatkuvasti - kaikkeen tottuu ja pienellä varovaisuudella täällä on oikeasti ihan turvallista asustella. Voihan Suomessakin karhu periaatteessa tulla ja pistellä sinut poskeensa ;) 

Saavuttiin Cardwelliin

Tällaisissa maisemissa ollaan tällä hetkellä

Cardwellin uimala on tullut tutuksi

Tällaisiin varoituksiin ei paljon Suomessa törmää

Täällä me asutaan!

Täällä on juuri alkamassa kostea kausi, joten sateita tulee ja menee, mutta lämpötila on aina hyvin lämmin (tänään esimerkiksi noin reilun kolmenkympin hujakoilla). Ei olla ihan kamalan paljon kaivattu Suomen syksyyn! Elämä ei enää ole kuitenkaan pelkkää lomailua ja auringonottoa, joten no worries, kyllä täälläkin on arki vihdoin saapunut. Asustellaan mitä luultavammin noin kuukauden verran täällä Cardwellin eläkeläisparatiisissa, sillä meitä lykästi ja me onnistuttiin saamaan täältä kaksi työpaikkaa! Pääasiallinen työmme on lajitella ja pakata isoja katkarapuja (joo-o, ei oo mitään hehkeetä hommaa, voin kertoo! :D) paikallisella katkarapufarmilla. Saimme sukulaisteni suhteiden kautta koevuoron viime viikolla ja siitä asti työvuoroja on onneksi riittänyt aika kiitettävästi. Työ on aivotyöskentelyn kannalta erittäin iisiä hommaa, mutta ainakin meikäläistä on hieman syönyt työmme alkamisaika klo 4 aamulla (!!!). Työpäivät saattaa myös satunnaisesti venyä n. 11 tuntisiksi, joten väsymys ja selkävaivat ovat nyt melko jokapäiväistä leipää. Valitus kuitenkin sikseen, sillä me ollaan todella tyytyväisiä, että töitä on ylipäätään löytynyt ja saadaan vihdoin matkakassaa vähän parempaan kuosiin. (voi kyllä olla, että katkarapuja ei tule ihan heti syötyä, sillä tällä viikolla niiden seasta löytyi juuri minun lajittelupisteessä muun muassa kissan kokoinen rotta)

Toinen työmme on myöskin saatu onnekkaan sattumuksen kautta, sillä sukulaisteni naapuri kertoi, että paikallisessa pubissa tarvitaan lisätyövoimaa. Mennään tulevana viikonloppuna tekemään sinne baarimikon hommia ja jotain vedonlyöntijuttuja pitäisi myös osata vissiin myydä. Meillä ei ole oikeastaan mitään hajua koko hommasta ja minulla ei ole baarityöstä myöskään mitään aikasempaa kokemusta. Käytiin alkuviikosta harjoittelemassa hommaa ja minä yritin mm. hermostuksissani aukaista kaljapulloa pullonaukaisijan väärällä päällä - great success! Muutenkin humalaisten aussimiesten puheesta ja termistöstä on vähän vaikeaa saada selvää ja jokaisella erikokoisella lasilla, pullolla ja purkilla on ihan omituiset nimet, joita me ei olla koskaan aikaisemmin kuultu. Stay tuned, tästä työstä saadaan varmaan aikaiseksi melkoisen huvittavaa blogimatskua :D