Perth pt. 2

Kuten Jenni tuossa jo kertoili, oli kyseinen hostelli siitä lähtien aika nounou. Uutta hostellimajoitusta ei kuitenkaan tarvinnut ruveta metsästämään, koska meidän onneksi paikallisilla kavereillamme oli talossaan reilusti tilaa. Roudattiin sitten kimpsut ja kampsut toiselle puolelle Perthiä, Triggiin. Talo sijaitsi melko pitkällä keskustasta, mutta rannalle oli vain viiden minuutin kävelymatka eikä kaupoillekkaan tarvinnut pitkään käpötellä. Kämppiksinä meillä oli australialaiset veljekset, toisen heistä tyttöystävä sekä kreikkalainen heppu nimeltä Pano (kyllä, nimestä saatiin porukalla aika monta vitsiä väännettyä).

Jenni mielissään käärmevaroituksista lähirannalla

Aamukaffelle mars (Jenni vielä veteli onnellisena sikeitä)

Seuraavat pari viikkoa meni aika rennolla otteella, sillä töitä emme enää loppuajaksi viitsineet ruveta metsästämään. Vaikka majoitus olikin ilmainen, tarkoitti tämä kuitenkin sitä, että pankkitilin saldo lähtisi jonkin verran laskemaan. Tuli käytyä muutamaan otteeseen ulkona syömässä, kahviloissa, elokuvissa jne. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut hieman tarkemmin laskea mihin rahansa käyttää.

Huikein dino-onsie auttoi taistelussa kylmyyttä vastaan

Osaltaan rahanmenoa voi selittää viileällä ja tuulisella ilmalla. Rannalla ei yhtä kertaa lukuunottamatta voinut pahemmin loikoilla ja jotain tekemistä oli tietenkin keksittävä. Itse kävin kyllä usein aamuisin lenkkeilemässä rantaviivaa pitkin ja kokeilin myös ensimmäistä kertaa paljasjalkajuoksua hiekassa - kyllä muuten tuntuu! Myös bouldering -neitsyys tuli menetettyä ja siinäkin syke kyllä lähti aika hyvin nousuun, mutta lähinnä pelosta.

Maisema aamulenkiltä. Vesi oli täynnä mustia täpliä, kun surffarit odotteli aaltoja märkäpuvuissaan.

Yhtenä lauantaina kulutimme aikaa myös paikallisessa sairaalassa viiden tunnin verran. Jenni oli ollut melko kipeä muutaman päivän ajan ja itselläkin vielä maha vaivasi, joten päätin samalla varmistaa, ettei Balilta ollut jäänyt mitään ikäviä pöpöjä. No, olisin ehkä harkinnut uudestaan, jos olisin tiennyt kuinka vakavasti täällä kaikki pienemmätkin vaivat otetaan. Molemmat pistettiin sitten toisistamme erilleen sairaalakaapuihin ja osastolle, missä otettiin näytteitä. Useat lääkärit ja sairaanhoitajat kävivät kysymässä samat kysymykset ja meitä kuljeteltiin sängyissä ympäri sairaalaa. Näytteet oli molemmilla puhtaat, mutta Jenni oli hetken tiputuksessa ja sai antibiootit. Loppuvaiheessa tiemme jälleen kohtasivat ja jouduimme odottamaan naurettavan kauan, että saimme vapautuksen lähteä kotiin. Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus ja onneksi Australialla on Suomen kanssa hyvät terveydenhuoltosopimukset, joten reissu ei kustantanut meille mitään.

Mikäs tässä hengaillessa

Viimeisellä viikolla teimme retken pari sataa kilometriä etelämpään Pembertoniin. Veljesten äiti asuu ranskalaisen leipurimiehensä kanssa kyseisessä pikkukylässä, joten majoituimme heidän herttaisessa kodissaan. Mökkerön takapihalla koitti myös hetki, jota olimme odottaneet siitä asti kun lentokone laskeutui: näimme ensimmäiset kengurut! Ja vielä monta! Piti herätä kukonlaulun aikaan, mutta oli se sen arvoista.

Siellä ne kengut on kun vähän siristää silmiä!

Ensimmäisen yön jälkeen suuntasimme ensin veljesten äidin vanhalle talolle syöttämään emuja. Teimme myös pienen kävelyretken lähimaastossa. Kylä on nykyään yksityisomistuksessa ja sinne pääseen portista vain avaimen omaavat henkilöt. Juna-asemat yms. oli melkein kaikki jo maantasalla ja muutenkin ympäristö soveltuisi melko hyvin kauhuelokuvaan. 

Hyppykuvat on kuulemma kovaa huutoa täällä

Pelottava emu melkein esti lähdön talolta.

Lounaaksi pikkuriikkisiä blueberrypancakeja

Seuraavaksi koitti aika reissun perimmäiselle tarkoitukselle: viinitilakierros ja lukemattomat viinimaistajaiset! Pembertonin viinitiloilla henkilökunta oli mukavaa, viinit hyviä ja viinin määrä usein melko runsasta. Seuraavana päivänä käytiin kotimatkalla myös Margaret Riverin tiloilla. Viinit maistui myös näissä paikoissa, mutta ei ollut kuuluisuudestaan huolimatta sen kummempaa. Myös palvelu pelasi huomattavasti paremmin Pembertonissa.

Jälleen yksi maistiaiskierros takana

Melko hilpeät kolme päivää tuli vietettyä ja ajomatkalla näkyi ihania maisemia kun köröteltiin kansallispuistojen alueella. Mukaan tarttui myös muutama pullo viiniä ja kotimatka menikin melko rattoisasti, kun eväinä oli punkkua ja juustoja.

 

Ex-kämppikset on mahtavia tyyppejä ja ollaan kyllä todella onnekkaita, että ensinnäkin saatiin hyvä katto pään päälle sekä päästiin heidän kanssaan näkemään ja kokemaan sekä Perthin tarjontaa että lähialueita. Viimeisellä viikolla hemmoteltiin heitä suomalaisilla herkuilla, kun illalliseksi oli lohikeittoa ja jälkkärinä korvapuusteja sekä mustikkapiirakkaa. Perjantaina 11.10 olikin sitten haikeiden jäähyväisten aika, kun jälleen suunnattiin lentokentälle, josta yölento kuljettaisi meidät toiselle puolelle maata Cairnsiin.