Moi vaan kaikki! Ei siinä mennytkään kuin pari hassua kuukautta, että saatiin vihdoinkin itseämme niskasta kiinni, mutta nyt se on vihdoinkin tapahtumassa: kaikkien hartaasti odottama reissublogi näkee päivänvalonsa! Muutama ensimmäinen teksti tulee siis hieman takautuvasti, mutta yritetään päästä mahdollisimman nopeasti reaaliaikaiseen postaustahtiin.
En ole koskaan kirjoittanut yhtäkään blogitekstiä, eli nyt ollaan jännän äärellä. Yritän kirjoittaa mahdollisimman tiivistetysti, mutta se ei ole koskaan ollut vahvin lajini. Kirjakielen kirjoittaminen tuntuu myös hieman hassulle, mutta ehkä mie en rupee teille kotkaa tänne vääntää. Kielioppi ei niin ikään ole lähellä sydäntäni, joten älkää kiinnittäkö siihen liikaa huomiota. Näen jo sieluni silmin, kuinka Ampan (terkkuja) silmät itkee verta.
No selittelyt sikseen ja asiaan. Tässä kirjoittelee siis Laura, joka myös Lapena tunnetaan. Viitisen vuotta tuli pakerrettua Jyväskylän yliopistolla tietojärjestelmätiede pääaineena. Tänä kesänä tuli opinnot pakettiin ja niin hullulta kun se omaan korvaan kuulostaakin, meikäläinen on nyt kauppatieteiden maisteri. Jyväskylä oli hyvä koti ja mahtava opiskelukaupunki, mutta koitti siis aika siirtyä eteenpäin.
Itse olin haaveillut Australiasta jo vuosia aiemmin, mutta en koskaan ollut asiaa vakavissani suunnitellut tai sen kummemmin perehtynyt vaihtoehtoihin. Idea tähän yhteiseen reissuun lähtikin Jenniltä noin vuosi sitten. Molemmilla oli valmistuminen edessä, eikä vakituista työpaikkaa, muita henkilöitä tai eläimiä sitomassa aloilleen, joten ajoitus olisi täydellinen.Tammikuussa sitten varattiin lennot ja ruvettiin selvittelemään, että mitäs kaikkea pitääkään ottaa huomioon. Kevään aikana hankittiin rokotuksia, vuoden work and travel -viisumit yms.
Pitkään tuntui, että puurtaminen gradun parissa ei lopu koskaan eikä lähtöpäivä lähene laisinkaan, mutta yhtäkkiä olikin jo 10.8 (päivä jolloin tuli myös 25 vuotta mittariin) ja tonotettiin Helsinki-Vantaalla valmiina lähtöön. Reissun päällä ollaan siis keretty olla jo parisen kuukautta ja aika vain liitää etiäpäin! Tervetuloa siis seuraamaan meidän kahden häsellystä täällä maailman toisella puolen. Meidät tuntien kaikki ei aina mene ihan suunnitellusti, mutta niin ne kaikki parhaimmat seikkailut yleensä koetaankin!
Lape
Moi minunkin puolesta! Täällä reissun toinen osapuoli, eli Jenni. Lähes neljä ja puoli vuotta asuin Jyväskylässä, jossa tutustuin myös aikoinaan reissukumppaniini Lauraan. Sitten tie vei minut Ruotsiin, josta palasin Helsinkiin töihin. Viihdyin Helsingissä todella hyvin, mutta reilu vuosi sitten päätin, että ennen työputkeen jumittumista on aika hieman seikkailla jossain muualla. Australiassa olen halunnut vierailla jo vaikka kuinka pitkään ja niinpä reissukohteen valinta ei tehnyt kovin tiukkaa. Reissuun lähteminen ei ole kaduttanut, vaikka Suomeen ja maisterin tutkintoa vastaaviin töihin olisi ollutkin helppo jäädä. Toivottavasti jaksatte lueskella meidän kommelluksista, joita varmasti tulee eteen vaikka kuinka paljon!
Paljon terkkuja Suomeen!
Jenni
P.S. Pahoittelut jo etukäteen kuvista, suurin osa on otettu puhelimella, eikä kummankaan intohimona ole niiden kanssa pelaaminen.
En ole koskaan kirjoittanut yhtäkään blogitekstiä, eli nyt ollaan jännän äärellä. Yritän kirjoittaa mahdollisimman tiivistetysti, mutta se ei ole koskaan ollut vahvin lajini. Kirjakielen kirjoittaminen tuntuu myös hieman hassulle, mutta ehkä mie en rupee teille kotkaa tänne vääntää. Kielioppi ei niin ikään ole lähellä sydäntäni, joten älkää kiinnittäkö siihen liikaa huomiota. Näen jo sieluni silmin, kuinka Ampan (terkkuja) silmät itkee verta.
No selittelyt sikseen ja asiaan. Tässä kirjoittelee siis Laura, joka myös Lapena tunnetaan. Viitisen vuotta tuli pakerrettua Jyväskylän yliopistolla tietojärjestelmätiede pääaineena. Tänä kesänä tuli opinnot pakettiin ja niin hullulta kun se omaan korvaan kuulostaakin, meikäläinen on nyt kauppatieteiden maisteri. Jyväskylä oli hyvä koti ja mahtava opiskelukaupunki, mutta koitti siis aika siirtyä eteenpäin.
Itse olin haaveillut Australiasta jo vuosia aiemmin, mutta en koskaan ollut asiaa vakavissani suunnitellut tai sen kummemmin perehtynyt vaihtoehtoihin. Idea tähän yhteiseen reissuun lähtikin Jenniltä noin vuosi sitten. Molemmilla oli valmistuminen edessä, eikä vakituista työpaikkaa, muita henkilöitä tai eläimiä sitomassa aloilleen, joten ajoitus olisi täydellinen.Tammikuussa sitten varattiin lennot ja ruvettiin selvittelemään, että mitäs kaikkea pitääkään ottaa huomioon. Kevään aikana hankittiin rokotuksia, vuoden work and travel -viisumit yms.
Pitkään tuntui, että puurtaminen gradun parissa ei lopu koskaan eikä lähtöpäivä lähene laisinkaan, mutta yhtäkkiä olikin jo 10.8 (päivä jolloin tuli myös 25 vuotta mittariin) ja tonotettiin Helsinki-Vantaalla valmiina lähtöön. Reissun päällä ollaan siis keretty olla jo parisen kuukautta ja aika vain liitää etiäpäin! Tervetuloa siis seuraamaan meidän kahden häsellystä täällä maailman toisella puolen. Meidät tuntien kaikki ei aina mene ihan suunnitellusti, mutta niin ne kaikki parhaimmat seikkailut yleensä koetaankin!
Lape
Moi minunkin puolesta! Täällä reissun toinen osapuoli, eli Jenni. Lähes neljä ja puoli vuotta asuin Jyväskylässä, jossa tutustuin myös aikoinaan reissukumppaniini Lauraan. Sitten tie vei minut Ruotsiin, josta palasin Helsinkiin töihin. Viihdyin Helsingissä todella hyvin, mutta reilu vuosi sitten päätin, että ennen työputkeen jumittumista on aika hieman seikkailla jossain muualla. Australiassa olen halunnut vierailla jo vaikka kuinka pitkään ja niinpä reissukohteen valinta ei tehnyt kovin tiukkaa. Reissuun lähteminen ei ole kaduttanut, vaikka Suomeen ja maisterin tutkintoa vastaaviin töihin olisi ollutkin helppo jäädä. Toivottavasti jaksatte lueskella meidän kommelluksista, joita varmasti tulee eteen vaikka kuinka paljon!
Paljon terkkuja Suomeen!
Jenni
 |
| Turistit |
P.S. Pahoittelut jo etukäteen kuvista, suurin osa on otettu puhelimella, eikä kummankaan intohimona ole niiden kanssa pelaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti