Elämä kuljettaa

Hengissä ollaan! On ollut taas hieman vaikeuksia parkkeerata takamus koneen äärelle, mutta nyt sain vihdoinkin otettua itseäni niskasta kiinni. Muut kämppikset vielä onnellisena vetää sikeitä, mutta tunnettuna aamuvirkkuna pomppasin jo seiskan jälkeen ylös (kyllä, myös sunnuntaiaamuisin). Aika on mennyt taas hurjaa kyytiä eteenpäin ja näköjään melkein kaksi viikkoa ollaan jo ehditty asustaa täällä Surfers Paradisessa. Paljon ihania hetkiä sekä uusia kokemuksia on taas menneisiin päiviin mahtunut ja hymy on ollut herkässä suurimman osan ajasta.

Monesti ollaan Jennin kanssa päivitelty sitä, miten ollaan hypitty aivan erilaisista paikoista toisiin, kun ollaan kuitenkin yhden maan sisällä. Tätä selittää tietenkin se seikka, että tämä maa nyt sattuu olemaan ihan valtava. Maisemat sekä aktiviteetit siis eroavat aika pitkälti Cardwellista ja itse ainakin henkilökohtaisesti olen sataprosenttisesti mieluummin juuri täällä.

Aikamoinen betoniviidakko

Yksi isoimmista plussista täällä on ehdottomasti meri – tai siis tarkemmin se fakta, että sinne voi mennä ilman, että kroko tulee ja syö. Onhan täällä toki niitä haita ja meduusoja ja mitä lie, mutta vaaroilta ollaan vältytty tähän saakka! Ensimmäinen aamu Gold Coastilla alkoikin minulle parhaimmalla mahdollisella tavalla, kun pääsin melkein suoraan sängystä ihanan kirkkaaseen mereen uimaan.

Onneksi ei tarvitse pitkälle matkata, että pääsee näihin maisemiin

Kyseinen ranta sijaitsee hieman kauempana Surferin hälinästä, Burleigh Headsissa, missä yksi Balilta tuttu heppu pitää majapaikkaa. Uinnin jälkeen nautittiin aamupalaa ja syötettiin papukaijoja sekä joitakin muita ihmeellisiä lintuja ”tree housen” terassilla. Hymyilytti aika paljon.

Keskiviikkoiltana uhmattiin schoolies-varoituksia ja lähdettiin muutaman kämppiksen kanssa tutkimaan paikallista yöelämää. Onneksi ensimmäisen viikon koululaiset eivät olleet vielä baari-ikäisiä, joten melko rauhassa saatiin olla. Harmi vaan, että oli muutenkin melko hiljaista, kun ilmeisesti järkevät ihmiset pysyy poissa öisiltä kaduilta tähän aikaan vuodesta. Mentiin isäntämme Villen vinkistä tosi symppikseen paikkaan, Swinging Safariin, joka on käytännössä baariksi kunnostettu omakotitalo. Paikalla oli myös erittäin hyvä livebändi, joten ei mikään hukkareissu.

Torstaiaamu olikin sitten vähemmän leppoisa, kun siinä eilisillan pöhnässä nautin aamukahvia ja Ville tulee kysymään kelpaako raha, mihin tietenkin vastaan kyllä, jonka seurauksena istun kymmenen minuutin kuluttua autossa matkalla Brisbaneen. Kyseessä oli Villen yliopistokolleegan väikkäritutkimus, johon tarvittiin lisäapua. Tutkimus käsittelee sotilaiden ruokailutottumuksia, eli paukkasimme sitten armeijan tukikohdan ruokalaan. Työ oli helppoa, tehtävänä oli vain seurata sotilaiden ruokavalintoja ja pistää rastia ruutuun. Tehtiin hommaa sekä lounaan että päivällisen ajan ja sama juttu myös perjantaina lounasaikaan.

Tässä välissä eilisaamuinen kirjoitusflowni keskeytettiin julmasti, kun piti lähteä rannalle ja sunnuntaimarkkinoille. Toisten surffatessa jolkottelin sitten rantaviivaa ja räpsin kuvia.

Currumbin Alley

Ekaa kertaa frisbeegolffaamassa!
Pääsinpähän taas toteamaan,
että golf vaan ei ole mun laji - missään muodossa.

No jokatapauksessa ensimmäiseen viikkoon palaten. Eli perjantaina jäätiin työhomman jälkeen vielä Brisbaneen, koska siellä olisi illalla toisen yliopistoprojektin launch-tilaisuus, johon pääsin Villen avecina osallistumaan. Vihdoinkin pääsin käyttämään kolme kuukautta mukana roikkunutta maximekkoa, jihhuu!

Lauantaina juhlittiinkin sitten Jennin kaksvitosia monen suomalaisen voimin. Illan mittaan kuunneltiin totta kai myös Kaija Koota ja muita perushelmiä.

Ihan tervettä porukkaa nää suomalaiset

Viime viikko koostui työnhausta, auringosta nauttimisesta sekä retkestä Byron Bayhin. Ollaan molemmat myös vähän skarpattu taas urheilun saralla ja itse uskaltauduin myös kavereiden painostuksesta uudelleen surffilaudan päälle. Oli kivaa ja meni oikeastaan aika hyvin! Byronissa tuli myös testailtua lonkkarilla rullausta ja sehän meni kuin vanhalla tekijällä konsanaan, kröhöm. Tällä viikolla olisi vihdoinkin tarkoitus päästä kokeilemaan SUPia (stand up paddle) ja ehkä melontaa ja ehkä taas surffia! Harmi vaan, ettei mikään noista ole ilmaista…

Coolangatta

Paljasjalkajuoksua kukonlaulun aikaan - kivaa!

Rainbow Bay

Lampaat tulilla - Byronin isäntä oli aikamoinen grillimaestro

Paikallisten heppujen bändi The Badlands oli positiivinen ylläri!

Cape Byron Lighthouse

Jenni meinas lähteä lentoon 

Kohta olisi tarkoitus lähteä kaupungille tulostamaan uusi iso nivaska työhakemuksia ja iskeä jälleen ostoskeskuksiin. Vielä ei ole toivo menetetty, mutta vähän huonolta vaikuttaa. Tultiin hieman liian myöhään, koska suurin osa kahviloista tai vaatekaupoista on jo hoitaneet kesälomien ja jouluavun rekryt.

Mutta isäntämme sanoin elämä kuljettaa, eli ei sitä tiedä mistä ittensä seuraavaksi löytää! Kannattaa muuten käydä kurkkaamassa Villen mielenkiintoinen blogi, joka käsittelee Australian ja Suomen eroja (http://sinivalakosinsilimin.blogspot.com.au/).

Nautitaan elämästä ja kuulumisiin taas!