Arjen pieniä iloja

Jahas, onhan sitä taas yli viikko kerennyt vierähtää viime päivityksestä. Elämä täällä on niin hektistä, että ei meinaa millään keretä istahtaa koneen ääreen! On kyllä mennyt aika nopeasti täällä Cardwellissa. Tuntuu, että vasta lennettiin Cairnsiin ja muutaman päivän päästä onkin jo aika jatkaa matkaa. Tällä hetkellä kun istun tässä työpäivän jälkeisessä olotilassa massiivisesta hartiakivusta kärsien, on kyllä pakko todeta, että ihan kiva juttu. Lähteä siis. Työpäiviä on mitä luultavimmin jäljellä enää kaksi, jihhuu! Jospa ne katkarapu-unetkin loppuisi pian, eikä enää tarvitsisi havahtua yöllä siihen kun unissaan lajittelee rapuja kädet patjalla tömisten :D

Aamuvuoro on tosiaan keretty jo suorittaa ja pyykitkin pyörii koneessa. Tai oikeastaan menossa on työvaatteiden värjäysprosessi, kun menin sitten läiskyttämään aimo annoksen kloriittia päälleni viime viikolla. Tästä viisaantuneena hankinkin uuden työuniformun.

"T'äsä mä ny oon" päivän asu aka työuniformu.

Fleecehousut ja likainen kollari - kirppis, 2$

Sukat - H&M, flipflopit - Bali, 2$

Väsynyt naama - mallin oma.

Näin maanantain ja töiden lopun häämöttämisen kunniaksi voisinkin hieman kertoilla tästä unelmien työpaikasta. Ensimmäiset viikot olivat vielä suhteellisen inhimillisiä, mitä nyt joskus päivät hieman venyivät yli kymmentuntisiksi. Viimeisen viikon aikana on kuitenkin hermoja ja fyysistä kestävyyttä koeteltu sillä lailla, että en ihan heti lähtisi takaisin katkarapufarmille työskentelemään. Me ollaan Jennin kanssa molemmat useimmiten liukuhihnalla hommissa, mikä tarkoittaa siis sitä, että tönötetään sen hihnan edessä koko työpäivän ajan ja noukitaan nopeasti liikkuvasta rapukasasta huonoja pois. Jenni on ihan alkupään hihnalla, eli kyseessä on periaatteessa suoraan merestä tulleet kaverit, joiden joukossa on välillä ties mitä ylläreitä. Minä taas seison prosessin loppupäässä eli kylmähuoneessa, jossa keitetyt ja jäähdytetyt katkaravut pakataan eri kokosiin laatikoihin.

Raw prawn (Jennin kamu)

Cooked prawn (mun unien kohde)

Työpäivään kuuluu kahvitauko ja lounastauko, jotka harvoin ovat mitenkään järkevään aikaan. Joko molemmat pidetään jo hyvin ajoissa aamusta tai kuten viime viikolla kävi pariinkiin otteeseen, niin lounas oli vasta työvuoron päätyttyä. Voin kertoa, että kun joka paikkaan koskee ja paleltaa ja on kamala nälkä, niin ei ole ollut hymy herkässä. Muutaman kerran on ollut itku lähellä ja melkein taju kankaalla kun verensokerit on niin alhaalla. Yritä siinä sitten erottaa niitä huonoja rapuja kun silmissä sumenee ja edessä on vain valtava liikkuva massa jotain harmaata/vaaleanpunaista. Kaikkein huikein kokemus tähän mennessä oli kuitenkin viime viikon tiistai, kun työpäivä oli luokkaa 04.00-17.00 (Jennillä vielä puoli tuntia pidempään) ja lounastauko oli siinä kymmenen paikkeilla. Oli kyllä niin lähellä, etten marssinut ulos keskisormet pystyssä. Vaikka hellettä täällä piisaa, olin syväjäässä vielä nukkumaan mennessä. Kyseisen paikan johtajat voisivat ehkä harkita osallistuvansa työhyvinvointikurssille lähiaikoina.

NIGHTMARE

Täälta kun löytyy vielä seasta rotta, niin on työpäivä täydellinen!

Ainiin ja pakko vielä sanoa muutama sananen meidän lempparityökaverista, Vera-tädistä. Kyseessä on siis noin keski-ikäinen naishenkilö, joka on ollut farmilla töissä luultavasti ikuisuuden. Hän vihaa kaikkia ja kaikkea, mutta varsinkin backpackereitä, jotka tulee ja sössii kaiken. Vera tietenkin itse tekee työnsä täysin virheettömästi (no kukapa ei jos on tehnyt sitä samaa hommaa aina ja ikuisesti), joten hermohan hänellä menee kun siihen tulee joku uusi suhari vähän opettelemaan ja pilaamaan hänen työtahtinsa. Jotenkin eritoten minä olen onnistunut Veraa ärsyttämään, koska ensimmäisestä yhteisestä vuorosta alkaen olen saanut vain ilkeitä huomautuksia ja vahtaamista osakseni. En kuitenkaan meinannut uskoa korviani, kun viime viikolla sain häneltä melkein kohteliaisuudeksi laskettavan kommentin, joka meni suurinpiirtein näin: "Aika ikävää, että lähdet ensi viikolla, kun olet vihdoinkin alkanut oppimaan edes jotakin". Kiitos tästä itsetunnon nostatuksesta, tulee ikävä!

Huppistakeikkaa, aikamoinen valitusvirsi tuli luriteltua... Pistetään maanantain piikkiin. MUTTA, ilman kyseistä työpaikkaa olisin paljon köyhempi, en tietäisi kuinka taivaalliselta istuminen voi tuntua, enkä olisi ehkä koskaan kokenut sitä suunnatonta riemua minkä yksi pieni punainen pallo voi aiheuttaa. Jälkimmäisellä viittaan siis liukuhinalle rapujen perässä vierivään palloon, joka useimmiten on merkki lounastauosta.

Halapaa! Ja ihan parhaita! (Kuva ei liity tekstiin, paitsi että se on ruokaa ja joskus on kyllä ollut lounaana myös banskua)

Myös viime keskiviikon vapaapäivä maistui harvinaisen hyvälle. Kyseisenä aamupäivänä suunnattiin taas paikalliselle kirpparille, mistä tehtiin jälleen hyviä dollarin löytöjä. Uusien työvaatteiden lisäksi löytyi mekko ja Jennille myös kaikenmoista rompetta. Kirpparin jälkeen suunnattiin meidän asuintovereiden kanssa (täällä majoittuu tällä hetkellä myös kaksi muuta suomalaista tyttöä) pullokauppaan ostamaan tytöille eväitä viikonloppua varten. Tämän jälkeen tarkoituksena oli käydä nauttimassa vain yhdet juomat laiturilla, mutta koska kellään ei ollut kiire mihinkään, vierähtikin siinä juoruillessa useampi tunti ja ehkä virvoikekin (aurinkorasva olisi ollut kyllä ihan hyvä juttu). Alkuillasta pyörähdettiin vielä pubissa moikkaamassa kavereita ja sanomassa heipat pubin työkaverille, joka lähti muihin maisemiin. Suunnattiin kuitenkin hyvissä ajoissa kotiin, koska työmaa kutsui taas seuraavana aamuna. Vaikka ei kaikkein pirtein olo ollutkaan torstaina, tuntui normaalinpituinen työpäivä uusissa lämpimissä vaatteissa lähes luksukselta.

Kirppislöytö! Dollarin!

Tiia & Iina & apina

Jaaaaa tästähän päästiin taas aasinsillalla aiheeseen työ! Pubityö on saatu nyt päätökseen, mulla oli viimeinen vuoro lauantaina ja Jennillä eilen sunnuntaina. Vaikka myös tässä työpaikassa oli johdollisissa asioissa hieman parantamisen varaa, uskon, että voin molempien puolesta todeta viihtyneemme siellä. Tämä johtui suurimmaksi osaksi kivoista työkavereista (joista varsinkin yksi on humalassa hyvin hyvin halikaipuinen ja ilmeisesti myös rakastunut Jenniin), mutta lisäksi pääosin kivasta vakkariasiakaskunnasta. Sieltä saatiin myös arvokasta työkokemusta, jos meinataan myöhemmässä vaiheessa tehdä baarimikon hommia (itse ainakin haaveilen jostakin ihanasta rantabaarista, jossa soi letkeä musiikki ja saa tehdä kookoksisia koristedrinkkejä).

Pubin staff meeting sunnuntai-aamuna klo 8.00 vaatii skumppaa

Perjantaina iltavuoro loppui jo hyvissä ajoin, niin pääsin hyppäämään tiskin toiselle puolelle ja osallistumaan synttärijuhlintoihin. Pubi oli täynnä backpackereitä, joista osa oli vanhoja tuttuja, mutta hyvin mielenkiintoisia uusia kontakteja tuli tehtyä. Esimerkiksi eräs japanilainen heilui kulttuurilleen hyvin tyypilliseen tyyliin kameran kanssa koko illan ja löysimmekin tänään oikein mairittelevia yhteiskuvia Facebookista kyseisen herran kanssa. Jennille uskouduttiin myös jännittäviä juoruja, kun toinen osapuoli erittäin hellyyttävästä homopariskunnasta myönsi olleensa pahoilla teillä hostellin toisen asukin kanssa, o ou! Hostellin porukka on muutenkin hyvin hullua ja kaikenkarvaista, osaa heistä tulee kyllä varmasti ikävä!

Jee

Muuten ollaan tuttuun tyyliin otettu hyvin rennosti, eli lähinnä syöty ja katsottu paljon leffoja. Yksi parhaimmista tietenkin Titanic ja eihän siinä kyyneliltä vältytty. Torstaina hyppäsin myös ensimmäistä kertaa täällä auton ratin taakse ja oli muuten jännää! Hyvin se meni pikkupaniikista huolimatta, mitä nyt pari kertaa meinasi kääntyä väärälle puolelle tietä. Haastavinta on auton ulkorajojen (?) hahmotus, eli kaistalla pysyminen ja tienreunan varominen kun yhtäkkiä vasemmalla puolella onkin vielä aika paljon autoa jäljellä. Onneksi harjoitusauto on automaattivaihteinen, niin ei tarvitse vasemmalla kädellä vaihteita vaihdella. Muutaman kerran on nyt tullut lyhyitä matkoja ajeltua ja vahingoilta on tähän mennessä vältytty.

Cardwellin kirppis sijaitsee tuossa söpössä vaaleanpunaisessa tönössä.

Torstaina kutsuu sitten Brisbane! Alkuperäinen ajatus oli körötellä yli vuorokausi bussin kyydissä, mutta onneksi ymmärrettiin tsekata myös lentojen hinnat ja nyt päästäänkin sitten sekä huomattavasti nopeammin että myös hieman halvemmalla, kun lennetään. Jes! Lento on illalla, mutta lähdetään jo päivällä liikenteeseen niin keretään tutustua hieman Townsvilleenkin (lentokenttäähän ei tietenkään täältä Cardwellista ihan löydy). Ennen lähtöä agendassa on ainakin pyykinpesua ja jalkakarvojen vahausta, käy nimittäin vähän rasittamaan kun tämmösillä jatkuvilla sortsikeleillä pitää koko ajan sen höylän kanssa olla leikkimässä.

Heippa Cardwell!